Miten minä olen voimaantunut? Olen kirjoittanut koko ajan päiväkirjaa, olen ihastellut luontoa ja kaikkea mitä luonnossa on eri vuoden aikana tapahtunut. En ole liikunnallinen ihminen ollenkaan, mutta lempeä liikunta ja arkiliikunta ovat minun juttujani. Olen myös löytänyt jumppapallon, joka on auttanut minua tekemään vatsalihasliikkeitä ja rentoutusharjoituksia. Olen opetellut hengittämään (niin, hengittämään). Rentoutumaan. Olen opetellut nukkumaan illalla kun sen aika on. Olen jättänyt television katselemisen ja sen sijaan lukenut kirjoja. Olen yrittänyt ääneen hiljaa sanoa: minä annan anteeksi itselleni ja hänelle (ei ole vielä auttanut, mutta yrittänyttä ei laiteta, vai miten se menee…)

Olen nähnyt paljon unia, välillä ne ovat olleet ikäviä ja kurjia, ärsyttävintä on ehkä se, että ex-mieheni seikkailee jatkuvasti unissani. Välillä on kausia, kun en nuku hyvin ja välillä nukun ja näen vilkkaita unia. Minä myös neulon ja rakastan erilaisia värejä. Kirjoitan postikortteja ja kirjeitä. Lapsia pidän paljon sylissä, vaikka eivät olekaan enää ihan niin pieniä.

Minä pidän joutilaisuudesta, jota ei pidä sekoittaa laiskuuteen. Pidän joutenolosta, auringosta ja siitä kun tuuli heiluttaa hiuksiani ja aurinko lämmittää kasvojani. Kuuntelen lintujen ääniä, jäiden lähdön meteliä, tuulen huminaa ja vesisateen ropinaa. Välillä tosin kuuntelen pakosta lasten kinastelua ja pesukoneiden meteliä. Se kuuluu elämään.

Kahvinkeittimen ropse saa minut hyvälle tuulelle. Huomaan, että tietoinen läsnäolo on saanut monet aistit herkäksi. Nautin hyvästä ruuasta, kahvista ja viikonloppuna juon lasillisen punaviiniä. Saunaa olen lämmittänyt varmaan joka toinen päivä, ja olen pessyt itseni hyvän tuoksuisilla pesuaineilla, jatkanut hemmottelua kasvojen hoidolla ja jalkojen rasvaamisella ennen vuoteeseen menoa.

Olen kerta kaikkiaan avioliiton aikana ollut niin keskittynyt pieniin lapsiin, että olen unohtanut itseni. Nyt nautin leipomisestakin, ennen inhosin sitä. Nykyään teen paljon sellaisia asioita, joista pidän. Minulla ei ole paljon rahaa, mutta marketin vartalovoiteetkin tuoksuvat hyvälle ja luontoon pääsee kaupungissakin. Työmatkanikin ovat nousseet ihan omaan arvoonsa: saan ajaa autolla ilman lapsia. Ihastella maisemia, kuunnella radiota.

Jes. Nämä ovat minun juttujani. Mitkä ovat sinun?

...unohdin ystävät. He ovat olleet maanpäällisiä enkeleitä. Heille olen kertonut kipuni ja pohtinut asioita. On tosiaan totta, että ystävä hädässä tunnetaan. Ja ystävä on ihminen, jonka seurassa tulee voimaantunut ja hyvä olo! Kiitos ystävät.